Pikku lintujen piha

Olimme takapihalla, kun huomiomme kiinnitti kissamainen sähinä pienen vaahteran luota tontin rajalla, mutta sähisijä ei ollutkaan kissa, vaan puun rungon ympärillä syöksähtelevä kirjosieppouros. Kirjos iepon sähisevän syöksähtelyn kohteena oli orava ja lintu oli todella vihainen. Kurre kipaisi karkuun korkealle kuusen oksalle, jollon hain kameran. Oravalla näytti olevan jotakin isoa ja leveää suussaan. Kun suurensin kamerallani ottamaani kuvaa, huomasin, että oravalla oli suussaan linnun siipi. Se taisi kuulua kirjosiepponaaraalle.

Voi, mikä söpöliini meidän pihalla vieraili tänään. Orava kävi ensin juomassa linnuille tarkoitetusta vesiastiasta ja kipitti sitten yhteen pihamme korkeaan mäntyyn.  Se rapisteli ylös-alas ja ympäri männyn runkoa, että kaarna vain pölisi.  Välillä orava sentään pysähtyi poseeraamaan minulle, kun juttelin sille rauhallisella ja hiljaisella äänellä, enkä tehnyt äkkiliikeitä, ettei se säikähtänyt. Eikö olekin komeat sormet ja kynnet!  Tässä kohtaa unohdan oravan petoluonteen pikkulintuja kohtaan.

Alan pikku hiljaa ymmärtää lintubongareita, jotka innolla juoksevat lintujen perässä.  On ilahduttavaa nähdä joku itselle uusi lintu ja tunnistaa sitten se. Tämä on mustapääkertun poikanen. Olin keittiössä ja kuulin ikkunan takaa rapistelua - pieni linnun poikanenhan se siellä hyppeli ikkunaa vasten. Sitten sitä alkoi nukuttaa. Ja voi! Sillä on valkoiset silmäripset! Mustapääkertulla on myös "päälakikalotti", jonka minä ristin etuhatuksi, kun en muuta kuvausta sen ulkonäköön keksinyt hakiessani tuntomerkkeihin sopivaa lintua netistä. Päälakikalotti on uroksella musta ja naaraalla sekä poikasella se on punaruskea. Tällä mustapääkertun poikasella on kolme sisarusta. Ne olivat läheisessä kuusessa, jonne isä- ja äitimustapääkerttu toivat ruokaa. Ja sinne kuuseen tämäkin pikku mustapääkerttu pölähti. Wikipedia kertoo mustapääkertusta  (Sylvia atricapilla)   : "Sakari Topeliuksen Sylvian joululaulu ja muut hänen Sylvian laulut -sarjansa run...

Punakylkirastas luritteli kauniit iltalaulut pihallamme eilen. Huijasimme lintuparkaa, kun soitimme sille punakylkirastaan laulua älypuhelimella. Sehän oli aivan innoissaan, mutta ihan hämillään missä sen lajikumppani oikein on.

Takapihallamme vadelmien ja raparperien juurella on rastaiden lempipaikka ottaa aurinkoa. Kun mustarastas lähtee kipittämään auringonottopaikalleen, se levittää matkaan lähtiessään siipensä auki. Vatsa ja siivenkärjet   maata viistäen, se tepastelee johonkin kohtaan, kunnes pysähtyy ja painautuu maata vasten.  Kun mustarastas on asettunut maahan makuulle ja sen siivet ja pyrstö ovat sen mielestä tarpeeksi levällään sekä alaselän höyhenet ovat riittävän pörheänä, se kallistaa päänsä, toisen silmänsä kohti taivasta ja avaa suunsa. Se on hiljaa liikkumatta paikallaan ja tuijottaa ylös taivaalle, kuin hypnotisoituna.  Kun räksä (räkättirastas) menee paikalleen, se nokkaisee maata muutaman kerran, että multa pöllyää, puskee multaa rintahöyhenillään kerran ja asettuu tekemäänsä pikku kuoppaan. Sitten se levittää siipensä sivuilleen ja avaa nokkansa. Auringonottoasento on valmis.

Mieheni kävi vinkkaamassa minulle, että talomme seinustan vieressä, köynnöksen takana kyyhöttää pieni punarinnan poikanen. Otin äkkiä kameran mukaani. Jo aiemmin näinkin sen ison Rodon alla piilossa. Tuolla on hyvä olla turvassa pahoilta petolinnuilta! Ja tältä näyttää aikuinen punarinta. 

Pikkuiset tintin poikaset olivat tänä aamuna lähdössä pesästä ja asetuin kameran kanssa kyttäämään, josko saisin ensilennon kuvattua, kun poikanen niin usein jo tuli pöntön reiästä kurkkimaan.  Ehti käväistä mielessä, että jos petotikka (käpytikka) on jossain lähellä vaanimassa, sille olisi ns. tuhannen taalan paikka - ja samassa se pölähti paikalle!  Tinttiemo tai -isä syöksyi heti käpytikan kimppuun ja miehenikin rymisteli ulos hätyyttämään käpytikkaa pois. Onneksi tintinpojalla oli nopeat refleksit ja äkkiä se vetäisi itsensä pöntön sisälle turvaan. Minä en kuvatessa edes heti ehtinyt hoksata, että pöntölle lensi käpytikka.  Käpytikka  onneksi  pakeni.  - Tie on auki, sanoo emo- tai isälintu. - Nyt on turvallista tulla ulos ja lähteä ensilennolle suureen maailmaan, poikaseni. Jonkin ajan päästä pikku tintti lähti ensilennolleen. Sen siivet kantoivat hyvin ja se teki upean, korkean kaarroksen metsään päin takavasemmalle ja päätyi koivun ...