Talitintin poikasen vaarallinen elämä

-
Pikkuiset tintin poikaset olivat tänä aamuna lähdössä pesästä ja asetuin kameran kanssa kyttäämään, josko saisin ensilennon kuvattua, kun poikanen niin usein jo tuli pöntön reiästä kurkkimaan. 
Ehti käväistä mielessä, että jos petotikka (käpytikka) on jossain lähellä vaanimassa, sille olisi ns. tuhannen taalan paikka - ja samassa se pölähti paikalle! 
Tinttiemo tai -isä syöksyi heti käpytikan kimppuun ja miehenikin rymisteli ulos hätyyttämään käpytikkaa pois. Onneksi tintinpojalla oli nopeat refleksit ja äkkiä se vetäisi itsensä pöntön sisälle turvaan. Minä en kuvatessa edes heti ehtinyt hoksata, että pöntölle lensi käpytikka. Käpytikka onneksi pakeni. 

- Tie on auki, sanoo emo- tai isälintu. - Nyt on turvallista tulla ulos ja lähteä ensilennolle suureen maailmaan, poikaseni.

 Jonkin ajan päästä pikku tintti lähti ensilennolleen. Sen siivet kantoivat hyvin ja se teki upean, korkean kaarroksen metsään päin takavasemmalle ja päätyi koivun oksalle korkealle. Peukut pystyyn ja turvallista elämää sille toivotellen! 

















Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö, pyrstötön peipon poikanen

-
Kuva
Pihaltamme kuului kovaa linnun piipitystä. Lyhyt piippausääni oli kuin emolinnun varoitusääni, tuli mieleemme. Piipitys kuului sireenipusikosta, mutta en nähnyt siellä mitään. Nostin katseeni ylös korkeisiin pihamäntyihin, mutta sielläkään ei näkynyt mitään. Ääntä oli vaikea paikallistaa, koska se oli niin voimakas ja kaikuva. Onpa mestarinaamioituja, mietin. Päätin mennä tyhjentämään sireenipensaan juurelta sateen täyttämän keraamisen vesiastian, joka oli helteellä toiminut yhtenä lintujen juoma- ja kylpyastiana, koska astia näytti alkaneen likaantua. Ojensin käteni kohti astian reunaa ja olin tarttumassa siihen, kun yhtäkkiä huomasin, että käteni vieressä astian reunalla oli joku ruskea mötikkä. Säikähdin ja vetäisin käteni pois astian luota. Todella pieni linnun poikanen! - Voi, herran jestas! pääsi suustani. - Miten pieni sinä oletkaan ja niin vaarallisesti siinä liukkaan vesiastian reunalla!    Juttelin sille kuin se muka ymmärtäisi...    Poikanen...
Lue lisää

Rastaat auringonpalvojina

-
Kuva
Takapihallamme vadelmien ja raparperien juurella on rastaiden lempipaikka ottaa aurinkoa. Kun mustarastas lähtee kipittämään auringonottopaikalleen, se levittää matkaan lähtiessään siipensä auki. Vatsa ja siivenkärjet   maata viistäen, se tepastelee johonkin kohtaan, kunnes pysähtyy ja painautuu maata vasten.  Kun mustarastas on asettunut maahan makuulle ja sen siivet ja pyrstö ovat sen mielestä tarpeeksi levällään sekä alaselän höyhenet ovat riittävän pörheänä, se kallistaa päänsä, toisen silmänsä kohti taivasta ja avaa suunsa. Se on hiljaa liikkumatta paikallaan ja tuijottaa ylös taivaalle, kuin hypnotisoituna.  Kun räksä (räkättirastas) menee paikalleen, se nokkaisee maata muutaman kerran, että multa pöllyää, puskee multaa rintahöyhenillään kerran ja asettuu tekemäänsä pikku kuoppaan. Sitten se levittää siipensä sivuilleen ja avaa nokkansa. Auringonottoasento on valmis.
Lue lisää