Mustapääkertun poikanen ikkunalaudallamme

-

Alan pikku hiljaa ymmärtää lintubongareita, jotka innolla juoksevat lintujen perässä. On ilahduttavaa nähdä joku itselle uusi lintu ja tunnistaa sitten se. Tämä on mustapääkertun poikanen.



Olin keittiössä ja kuulin ikkunan takaa rapistelua - pieni linnun poikanenhan se siellä hyppeli ikkunaa vasten.



Sitten sitä alkoi nukuttaa. Ja voi! Sillä on valkoiset silmäripset!



Mustapääkertulla on myös "päälakikalotti", jonka minä ristin etuhatuksi, kun en muuta kuvausta sen ulkonäköön keksinyt hakiessani tuntomerkkeihin sopivaa lintua netistä. Päälakikalotti on uroksella musta ja naaraalla sekä poikasella se on punaruskea.



Tällä mustapääkertun poikasella on kolme sisarusta. Ne olivat läheisessä kuusessa, jonne isä- ja äitimustapääkerttu toivat ruokaa. Ja sinne kuuseen tämäkin pikku mustapääkerttu pölähti.

Wikipedia kertoo mustapääkertusta (Sylvia atricapilla) : "Sakari Topeliuksen Sylvian joululaulu ja muut hänen Sylvian laulut -sarjansa runot kertovat Italiassa talvehtivasta kertusta, mahdollisesti juuri mustapääkertusta."

Lintulajien tunnistamiseen apua


Kätevä sivusto eri lajien, niin eläimien kuin kasvien, tunnistamiseen on LuontoPortti.fi ja lintujen tunnistaminen onnistuu tällä sivulla erilaisia lintujen ominaisuuksia valitsemalla.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö, pyrstötön peipon poikanen

-
Kuva
Pihaltamme kuului kovaa linnun piipitystä. Lyhyt piippausääni oli kuin emolinnun varoitusääni, tuli mieleemme. Piipitys kuului sireenipusikosta, mutta en nähnyt siellä mitään. Nostin katseeni ylös korkeisiin pihamäntyihin, mutta sielläkään ei näkynyt mitään. Ääntä oli vaikea paikallistaa, koska se oli niin voimakas ja kaikuva. Onpa mestarinaamioituja, mietin. Päätin mennä tyhjentämään sireenipensaan juurelta sateen täyttämän keraamisen vesiastian, joka oli helteellä toiminut yhtenä lintujen juoma- ja kylpyastiana, koska astia näytti alkaneen likaantua. Ojensin käteni kohti astian reunaa ja olin tarttumassa siihen, kun yhtäkkiä huomasin, että käteni vieressä astian reunalla oli joku ruskea mötikkä. Säikähdin ja vetäisin käteni pois astian luota. Todella pieni linnun poikanen! - Voi, herran jestas! pääsi suustani. - Miten pieni sinä oletkaan ja niin vaarallisesti siinä liukkaan vesiastian reunalla!    Juttelin sille kuin se muka ymmärtäisi...    Poikanen...
Lue lisää

Rastaat auringonpalvojina

-
Kuva
Takapihallamme vadelmien ja raparperien juurella on rastaiden lempipaikka ottaa aurinkoa. Kun mustarastas lähtee kipittämään auringonottopaikalleen, se levittää matkaan lähtiessään siipensä auki. Vatsa ja siivenkärjet   maata viistäen, se tepastelee johonkin kohtaan, kunnes pysähtyy ja painautuu maata vasten.  Kun mustarastas on asettunut maahan makuulle ja sen siivet ja pyrstö ovat sen mielestä tarpeeksi levällään sekä alaselän höyhenet ovat riittävän pörheänä, se kallistaa päänsä, toisen silmänsä kohti taivasta ja avaa suunsa. Se on hiljaa liikkumatta paikallaan ja tuijottaa ylös taivaalle, kuin hypnotisoituna.  Kun räksä (räkättirastas) menee paikalleen, se nokkaisee maata muutaman kerran, että multa pöllyää, puskee multaa rintahöyhenillään kerran ja asettuu tekemäänsä pikku kuoppaan. Sitten se levittää siipensä sivuilleen ja avaa nokkansa. Auringonottoasento on valmis.
Lue lisää