Mustarastaat tekivät pesät halkovajoihin

-
Pihallamme on haudonnassa kaksi mustarastaspoikuetta. Molemmat mustarastaspesät on kyhätty pihan puuvajoihin halkopinojen päälle. Kuvassa jomman kumman pesän uros.










Toinen pesistä on tehty kumollaan olevan, käytöstä poistetun pienen kirjoituspöytälaatikon alle. Laatikonaluspesässä, kaikkien katseilta piilossa, hautoo pyrstötön mustarastasnaaras, jonka olemme ristineet Pirkko Töpöhännäksi.

Toisessa pesässä halkovajan katon alla, korkealla halkokasan päällä, pilkistää monta huojuvaista ja haituvahöyhenistä nahkapäätä. Seuraamme pesintää mielenkiinnolla kaukaa, sillä täytyyhän linnuille kotirauha antaa.


Vanhemmilla riittääkin kiirettä, jotta pienokaiset saavat riittävästi ruokaa kasvaakseen. Pihalta ja lähimetsiköstä löytyy paljon pulleita matoja. Ruokaa tuova mustarastas pysähtyy aina tietylle oksalle ennen pesään menoa.

Mustarastaan laulu on kaunista lurittelua ja se kuuluu kauas, etenkin illalla, kun tienoo, metsä ja pihapiirit ovat hiljaisia.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö, pyrstötön peipon poikanen

-
Kuva
Pihaltamme kuului kovaa linnun piipitystä. Lyhyt piippausääni oli kuin emolinnun varoitusääni, tuli mieleemme. Piipitys kuului sireenipusikosta, mutta en nähnyt siellä mitään. Nostin katseeni ylös korkeisiin pihamäntyihin, mutta sielläkään ei näkynyt mitään. Ääntä oli vaikea paikallistaa, koska se oli niin voimakas ja kaikuva. Onpa mestarinaamioituja, mietin. Päätin mennä tyhjentämään sireenipensaan juurelta sateen täyttämän keraamisen vesiastian, joka oli helteellä toiminut yhtenä lintujen juoma- ja kylpyastiana, koska astia näytti alkaneen likaantua. Ojensin käteni kohti astian reunaa ja olin tarttumassa siihen, kun yhtäkkiä huomasin, että käteni vieressä astian reunalla oli joku ruskea mötikkä. Säikähdin ja vetäisin käteni pois astian luota. Todella pieni linnun poikanen! - Voi, herran jestas! pääsi suustani. - Miten pieni sinä oletkaan ja niin vaarallisesti siinä liukkaan vesiastian reunalla!    Juttelin sille kuin se muka ymmärtäisi...    Poikanen...
Lue lisää

Rastaat auringonpalvojina

-
Kuva
Takapihallamme vadelmien ja raparperien juurella on rastaiden lempipaikka ottaa aurinkoa. Kun mustarastas lähtee kipittämään auringonottopaikalleen, se levittää matkaan lähtiessään siipensä auki. Vatsa ja siivenkärjet   maata viistäen, se tepastelee johonkin kohtaan, kunnes pysähtyy ja painautuu maata vasten.  Kun mustarastas on asettunut maahan makuulle ja sen siivet ja pyrstö ovat sen mielestä tarpeeksi levällään sekä alaselän höyhenet ovat riittävän pörheänä, se kallistaa päänsä, toisen silmänsä kohti taivasta ja avaa suunsa. Se on hiljaa liikkumatta paikallaan ja tuijottaa ylös taivaalle, kuin hypnotisoituna.  Kun räksä (räkättirastas) menee paikalleen, se nokkaisee maata muutaman kerran, että multa pöllyää, puskee multaa rintahöyhenillään kerran ja asettuu tekemäänsä pikku kuoppaan. Sitten se levittää siipensä sivuilleen ja avaa nokkansa. Auringonottoasento on valmis.
Lue lisää