Tragedia mustarastaiden pesissä

-
Surullinen murhenäytelmä kohtasi mustarastasperheitä äsken, kun harakka syöksyi niiden pesille. Harakka tuhosi täysin kaksi pihallamme olevaa mustarastaan pesää.

Viiltävän kovat ja säksättävät lintujen varoitusäänet takapihaltamme kiinnittivät huomiomme ja yhtäkkiä kuului sydäntä riipaiseva pikku linnun kirkuna. Kirkuja oli mustarastaan poikanen, jonka harakka vei mukanaan. Halkovajan katon alla olleeseen pesään jäi harakan hyökkäyksen seurauksena kaksi kuollutta poikasta ja yksi vakavasti haavoittunut poikanen, joka kuoli pian saamiinsa vakaviin vammoihin.

Toinen pesä toisessa halkokatoksessa, laatikon alla piilossa oleva Pirkko Töpöhäntä -mustarastasnaaraan koti, koki myöhemmin saman kohtalon harakan hyökättyä myös sinne.

Heti onnettomuuden jälkeen mustarastasisä nökötti erittäin pitkään paikallaan männyn oksalla poikasille tarkoitettu matoruoka-annos suussaan. Se ei enää lentänyt pesälle viemään ruokaa, kun siellä ei ollut  ketään, jolle ruokaa antaa. Äiti-mustarastas äänteli pihamännyn oksalla meille tuntemattomalla, uudella piipitysäänellä ja lopulta naaraslintu lensi naapuritalon sokkelia peittävään perennapenkkiin, josta sen hiljainen piipitys kantautui korviimme muutaman päivän ajan.

Luonnossa kuulee heti, jos jotakin uhkaavaa on lintujen maailmassa tapahtumassa, sillä linnut ovat valppaina ja varoittavat vaarasta heti. Niin nytkin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö, pyrstötön peipon poikanen

-
Kuva
Pihaltamme kuului kovaa linnun piipitystä. Lyhyt piippausääni oli kuin emolinnun varoitusääni, tuli mieleemme. Piipitys kuului sireenipusikosta, mutta en nähnyt siellä mitään. Nostin katseeni ylös korkeisiin pihamäntyihin, mutta sielläkään ei näkynyt mitään. Ääntä oli vaikea paikallistaa, koska se oli niin voimakas ja kaikuva. Onpa mestarinaamioituja, mietin. Päätin mennä tyhjentämään sireenipensaan juurelta sateen täyttämän keraamisen vesiastian, joka oli helteellä toiminut yhtenä lintujen juoma- ja kylpyastiana, koska astia näytti alkaneen likaantua. Ojensin käteni kohti astian reunaa ja olin tarttumassa siihen, kun yhtäkkiä huomasin, että käteni vieressä astian reunalla oli joku ruskea mötikkä. Säikähdin ja vetäisin käteni pois astian luota. Todella pieni linnun poikanen! - Voi, herran jestas! pääsi suustani. - Miten pieni sinä oletkaan ja niin vaarallisesti siinä liukkaan vesiastian reunalla!    Juttelin sille kuin se muka ymmärtäisi...    Poikanen...
Lue lisää

Rastaat auringonpalvojina

-
Kuva
Takapihallamme vadelmien ja raparperien juurella on rastaiden lempipaikka ottaa aurinkoa. Kun mustarastas lähtee kipittämään auringonottopaikalleen, se levittää matkaan lähtiessään siipensä auki. Vatsa ja siivenkärjet   maata viistäen, se tepastelee johonkin kohtaan, kunnes pysähtyy ja painautuu maata vasten.  Kun mustarastas on asettunut maahan makuulle ja sen siivet ja pyrstö ovat sen mielestä tarpeeksi levällään sekä alaselän höyhenet ovat riittävän pörheänä, se kallistaa päänsä, toisen silmänsä kohti taivasta ja avaa suunsa. Se on hiljaa liikkumatta paikallaan ja tuijottaa ylös taivaalle, kuin hypnotisoituna.  Kun räksä (räkättirastas) menee paikalleen, se nokkaisee maata muutaman kerran, että multa pöllyää, puskee multaa rintahöyhenillään kerran ja asettuu tekemäänsä pikku kuoppaan. Sitten se levittää siipensä sivuilleen ja avaa nokkansa. Auringonottoasento on valmis.
Lue lisää