Kissa vaanii linnun poikasia

-
Kimakat mustarastaiden varoitusäänet kantautuivat sisälle taloomme. Nappasin kameran mukaani ja menin pihalle katsomaan mikä linnuilla on hätänä. Linnut varoittavat kovaäänisesti heti, kun jokin vaara uhkaa niitä. Tällaista petoa ei saalistuspuuhissa pihallamme olekaan vielä näkynyt.



Menin pelottelemaan kissan pois, sillä omenapuussa sirkutti pieniä talitintin ja pikkuvarpusen poikasia. Vaanija-kissa ei meinannut lähteä pois, mutta lopulta se kuitenkin lähti - kunnes tuli kohta takaisin mielessään uusi suunnitelma pikku lintujen varalle.



Kissa hyppasi männyn runkoon ja kynnet rapisivat puun rungossa, kun se kapusi päättäväisenä ylös päin. Menin uudestaan hätyyttämään kissan pois taputtaen käsiäni kovaäänisesti yhteen ja sähiseviä suhinaääniä suustani päästellen. Kissa hyppäsi alas puusta ja kipaisi karkuun. Muutaman päivän päästä se oli naapurin pihalla samoissa hommissa.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö, pyrstötön peipon poikanen

-
Kuva
Pihaltamme kuului kovaa linnun piipitystä. Lyhyt piippausääni oli kuin emolinnun varoitusääni, tuli mieleemme. Piipitys kuului sireenipusikosta, mutta en nähnyt siellä mitään. Nostin katseeni ylös korkeisiin pihamäntyihin, mutta sielläkään ei näkynyt mitään. Ääntä oli vaikea paikallistaa, koska se oli niin voimakas ja kaikuva. Onpa mestarinaamioituja, mietin. Päätin mennä tyhjentämään sireenipensaan juurelta sateen täyttämän keraamisen vesiastian, joka oli helteellä toiminut yhtenä lintujen juoma- ja kylpyastiana, koska astia näytti alkaneen likaantua. Ojensin käteni kohti astian reunaa ja olin tarttumassa siihen, kun yhtäkkiä huomasin, että käteni vieressä astian reunalla oli joku ruskea mötikkä. Säikähdin ja vetäisin käteni pois astian luota. Todella pieni linnun poikanen! - Voi, herran jestas! pääsi suustani. - Miten pieni sinä oletkaan ja niin vaarallisesti siinä liukkaan vesiastian reunalla!    Juttelin sille kuin se muka ymmärtäisi...    Poikanen...
Lue lisää

Rastaat auringonpalvojina

-
Kuva
Takapihallamme vadelmien ja raparperien juurella on rastaiden lempipaikka ottaa aurinkoa. Kun mustarastas lähtee kipittämään auringonottopaikalleen, se levittää matkaan lähtiessään siipensä auki. Vatsa ja siivenkärjet   maata viistäen, se tepastelee johonkin kohtaan, kunnes pysähtyy ja painautuu maata vasten.  Kun mustarastas on asettunut maahan makuulle ja sen siivet ja pyrstö ovat sen mielestä tarpeeksi levällään sekä alaselän höyhenet ovat riittävän pörheänä, se kallistaa päänsä, toisen silmänsä kohti taivasta ja avaa suunsa. Se on hiljaa liikkumatta paikallaan ja tuijottaa ylös taivaalle, kuin hypnotisoituna.  Kun räksä (räkättirastas) menee paikalleen, se nokkaisee maata muutaman kerran, että multa pöllyää, puskee multaa rintahöyhenillään kerran ja asettuu tekemäänsä pikku kuoppaan. Sitten se levittää siipensä sivuilleen ja avaa nokkansa. Auringonottoasento on valmis.
Lue lisää