Talitinttivanhemmilla riittää kiirettä

-
Pihallamme on muutama lintupönttö ja yhdestä lintupöntöstä kuuluu kova sirkutus. Talitintin poikaset siellä huutavat koko ajan ruokaa. Tinttivanhemmat tekevät monia ruuanhakulentoja päivän mittaan.



Pönttöön mennessä viedään ruokaa ja pois lähtiessä otetaan mukaan poikasten tuottamat jätökset (kuva alla).


Vie mennessäs ja tuo tullessas -sananlasku käy siis hyvin tinttivanhemmille.


 Pöntön suuaukon paksunnoksesta: Käpytikka kävi nokkimassa pöntön aukon reunaa, kun tintin poikaset sirkuttivat sisällä. Silloin mieheni meni äkkiä ruuvaamaan uuden "reiän" vanhan jatkeeksi sillä aikaa, kun tinttivanhemmat olivat ruokaa hakemassa poikasilleen. Poikaset kuulemma sähisivät pöntössä, kun mieheni salamannopeasti ruuvasi turvasuojan paikalleen. Talitinttien perhe-elämä ei häiriintynyt suojatoimenpiteestä, mutta käpytikka jätti kuitenkin pöntön rauhaan.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö, pyrstötön peipon poikanen

-
Kuva
Pihaltamme kuului kovaa linnun piipitystä. Lyhyt piippausääni oli kuin emolinnun varoitusääni, tuli mieleemme. Piipitys kuului sireenipusikosta, mutta en nähnyt siellä mitään. Nostin katseeni ylös korkeisiin pihamäntyihin, mutta sielläkään ei näkynyt mitään. Ääntä oli vaikea paikallistaa, koska se oli niin voimakas ja kaikuva. Onpa mestarinaamioituja, mietin. Päätin mennä tyhjentämään sireenipensaan juurelta sateen täyttämän keraamisen vesiastian, joka oli helteellä toiminut yhtenä lintujen juoma- ja kylpyastiana, koska astia näytti alkaneen likaantua. Ojensin käteni kohti astian reunaa ja olin tarttumassa siihen, kun yhtäkkiä huomasin, että käteni vieressä astian reunalla oli joku ruskea mötikkä. Säikähdin ja vetäisin käteni pois astian luota. Todella pieni linnun poikanen! - Voi, herran jestas! pääsi suustani. - Miten pieni sinä oletkaan ja niin vaarallisesti siinä liukkaan vesiastian reunalla!    Juttelin sille kuin se muka ymmärtäisi...    Poikanen...
Lue lisää

Rastaat auringonpalvojina

-
Kuva
Takapihallamme vadelmien ja raparperien juurella on rastaiden lempipaikka ottaa aurinkoa. Kun mustarastas lähtee kipittämään auringonottopaikalleen, se levittää matkaan lähtiessään siipensä auki. Vatsa ja siivenkärjet   maata viistäen, se tepastelee johonkin kohtaan, kunnes pysähtyy ja painautuu maata vasten.  Kun mustarastas on asettunut maahan makuulle ja sen siivet ja pyrstö ovat sen mielestä tarpeeksi levällään sekä alaselän höyhenet ovat riittävän pörheänä, se kallistaa päänsä, toisen silmänsä kohti taivasta ja avaa suunsa. Se on hiljaa liikkumatta paikallaan ja tuijottaa ylös taivaalle, kuin hypnotisoituna.  Kun räksä (räkättirastas) menee paikalleen, se nokkaisee maata muutaman kerran, että multa pöllyää, puskee multaa rintahöyhenillään kerran ja asettuu tekemäänsä pikku kuoppaan. Sitten se levittää siipensä sivuilleen ja avaa nokkansa. Auringonottoasento on valmis.
Lue lisää